Luonteenjalostuksen tiellä rauhaan

Bernard Bensonin Rauhankirja on omistettu maailman kaikille lapsille – ja kaikille aikuisillekin. Se on isoilla tikkukirjaimilla ja yksinkertaisilla piirroksilla tehty vakavan sanoman tarina rauhanpäivästä, jota tullaan viettämään tulevaisuudessa kaikkialla maailmassa.

Itse tarina on yksinkertaisuudessaan todella niin kaunis ja kiehtova, että aikuinenkin sen ymmärtää.

Aikojen alussa ihminen keskittyi yhteen asiaan – itseensä. Mutta ei mieleensä, vaan kehoonsa – ja ihminen halusi rajattomasti kaikkea itselleen. Pian oli kova kilpailu siitä, kuka pystyi kahmimaan eniten itselleen. Ja siitäkös se sota syttyi – ja aseteollisuus. Ihminen omistautui hankkimaan itselleen sitä, mitä hänellä ei ollut ja pitämään kiinni siitä, mitä hänellä jo oli. Kirjassa pieni viisas poika sanoo, että meidän ei enää pidä suojella itseämme vihollisilta, vaan meidän pitää suojella heitä itseltämme.

Tämä on pysyvän rauhan salaisuus. Sydäntä ja järkeä tulee käyttää. Pieni poika kysyy: Entäpä jos rauhaa haluavat yhdistyvät ja lupaavat toisilleen, etteivät tue johtajaa, joka uhkaa tehdä jotain  rauhaa uhkaavaa, sillä mitä voivatkaan muutamat vallanhimoiset ihmiset tehdä, jos kaikki hylkäävät heidät, – heillä ei ole enää valtaa, sillä se tulee ihmisiltä, joita he hallitsevat. Ihmisten täytyy itse pelastaa maailma, joko hallitustensa kanssa tai niistä huolimatta, maailma kuuluu ihmisille, ei yhdellekään hallitukselle, sillä tämä on ihmisten maailma, sanoo pieni poika, – valta ilman viisautta on tappava. Pieni poika pyytää kenraaleilta, etteivät he käyttäisi vihaisia sanoja, kun lapset yrittävät tehdä rauhaa, sillä sanoilla on valtaa, ne voivat tappaa, niitä pitää kunnioittaa.

Miten saamme kaikki maailman lapset ja aikuiset yhdistymään, kysyy pieni tyttö. Kaikkien täytyy näyttää, keitä te olette, niin että teidät voidaan laskea ja huomata kuinka paljon teitä on – merkkinä pieni lehti sydämen kohdalla – lehden idea piirroksena jotteivat puut kuole elämän halussanne – se näkyy ja antaa muillekin voimaa ja rohkeutta. Kun rauha viimein saavutetaan – vaikka se kenraalien mielestä oli liian vaarallista ja merkitsi itsemurhaa pelon ja pelotteiden aseellisessa tasapainossa – niin lopulta, pienen pojan pitkän itkun seurauksena, ihmiset viimein heräsivät ja avaimet joukkotuhoaseisiin sulatettiin viisauden tulessa. Sepät takoivat kuoleman avaimista elämän lehden – merkiksi kaikille kansakunnille. Aseet eivät enää olleet muodissa. Aikaa meni sen varmistamiseen, että kuolemanaseet todella olivat tuhoutuneet ja vuosia kului asioiden hautaamiseen, mutta viimein johtajillakin oli aikaa kävellä puutarhassa ja ajatella kansansa tarpeita koska ei enää tarvinnut olla huolissaan aseista tai sodasta. Joidenkin sotilaiden ajatustottumukset olivat niin voimakkaita, etteivät he päässeet niistä eroon, he viettivät aikaansa kerhoissa ja muistelivat yhdessä sodan ihanuuksia. Muutamat raha- ja liikemiehet perustivat Meidän isänmaamme rajojen vartijat – liikkeen, marssien ympäriinsä liput kädessään ja hassut hatut päässään ja kaikki olivat kilttejä heitä kohtaan eivätkä he tehneet mitään pahaa. Rauha saavutettiin, koska useimmat ymmärsivät – ja ne, jotka eivät ymmärtäneet eivät olleet ajatelleet asiaa loppuun asti. Ihmiset olivat halukkaita näkemään vaivaa pelastaakseen maailman, tietoisuus levisi ja tiedonvälitys toimi.

Vihasta rakkauteen, anteeksiantoon, keskinäiseen sopuun – ja rauhaan – se on myös sinun tiesi. Maailmanrauha alkaa jokaisesta yksilöstä – sinusta ja minusta. Sisäisestä rauhasta ulkoiseen. Kuten viisas pieni poika sanoo, suojele muita itseltäsi, viholliset eivät ole ulkopuolellasi vaan sisälläsi. Ole rauha, siirry vihapuheesta rauhapuheeseen. Aseista riisuva hyvyys, ystävällisyys, auttamishalu – vastustamatonta yleensä jokaiselle meistä. Epäharmoniassa ja kuohuksissa ihminen tarvitsee ensin rauhoittumisen, jotta voi olla vastaanottavaisempi kaikelle hyvälle ja hyveellisyydelle. Hänen pyhyytensä Dalai Laman sanoin: Kun olette vihan vallassa, ette voi hyvin, sen enempää fyysisesti kuin psyykkisestikään. Kaikki ympärillänne huomaavat tämän eikä kukaan tahdo pysyä läheisyydessänne. Kaikki pakenevat teitä, jopa eläimet, paitsi hyttyset ja paarmat, jotka tahtovat vain juoda vertanne! Vaikka riehuisimme ja raivoaisimme kuinka paljon, emme koskaan saisi vihollisiamme nujerretuiksi. Tunnetteko ketään, jolta tämä olisi onnistunut? Niin kauan kuin elätämme sisällämme vihollista, joka on juuri oma vihamme, on samantekevää, vaikka pystyisimme tuhoamaan ulkoisen vihollisemme, huomenna niitä on lisää.

Kirjeopisto Vian rajajoogan harjoittaminen on ihmisen tie, idän ja lännen viisaustraditioiden yhdistämistä. Se on myös luonteenjalostuksen tie – sisäisen rauhan ja mielenhallinnan tie, tutustumista todelliseen sisäiseen Itseesi. Tavoitteena on tietoinen yhteys jumalallisen puolesi, korkeamman Minäsi kanssa – jumalkipinäsi sytyttäminen. Se on ajatusjoogaa, metodina looginen positiivinen ajattelutaito. Sydämen ja järjen yhdistämistä, kuten pieni viisas poika sanoi. Eheytymistä, eheäksi tekemistä – toisiimme yhdistämistä ja yhdistymistä hyvyydessä – ja rauhassa. Pysyvän sisäisen rauhan sulautuminen luonteenpiirteeksi kannattaa – lujalle perustukselle rakentaminen ei horjuta tuulten tai merten myrskyissä. Luonteenjalostus on mullistavampi keksintö kuin ulkoisen maailmamme tekniset laitteet, sillä sen avulla maailmanrauha on viimeinkin mahdollinen. Luonteenjalostuksen tie on pitkä, sillä kuten pieni poika totesi, viha-aseiden – haitallisten ajatustottumusten lopulliseen hautaamiseen menee aikaa, jopa vuosia. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti – tärkeintä on kuitenkin, että liikkeelle lähdetään.

Luonteenjalostuksen tiellä olet sinä itse – kummassakin merkityksessä. Suurin voitto on itsensä voittaminen. Ja samalla sinun on kuljettava tie, muut eivät voi sitä puolestasi tehdä. Yksinkertainen kysymys: miksi emme vielä vietä kansainvälistä rauhanpäivää aivan joka ikisessä maassa– tai jokaisena päivä? Mitä ja miten sinä vastaat?

© Asta Aronen, Via-Akatemia

Lähteet:

Bernard Benson: Rauhankirja. Tammi 1982.

Hänen pyhyytensä Dalai Lama: Sydämeni neuvoja. Bazarkustannus 2012.

Tyyne Matilainen ja Mirja Salonen, Kirjeopisto Vian rajajoogan kurssi. Kymmenen opetuskirjettä. Toimittanut Terttu Seppänen. Via-Akatemian säätiö sr 2019.