Olen jouluihminen! Rakastan joulua! Pimeän syksyn jälkeen jouluvalot ja kynttilät nostavat mielialaa ja tunnelmaa. Joulunaikaan liittyy monenlaista mukavaa puuhaa joulusiivouksesta alkaen. Taustalla soivat jouluradion tutut joulusävelmät. Jouluun kuuluu joulukorttien kirjoittaminen sukulaisille ja ystäville, lahjaostokset, joululaatikoiden, piparkakkujen ja joulutorttujen paistaminen, joulukuusen koristelu, joulukukat, viimeisenä joulukinkun paisto ja sitten joulu voi tulla!
Meillä kotona maalla joulusauna kuului aina jouluaaton perinteisiin. Kun olin pieni lapsi meillä oli vielä vanha savusauna. Muistan vieläkin, miten minut käärittiin lakanaan ja lämpimään peittoon ja isä kantoi minut pihan poikki savusaunaan. Muistan savusaunan tumman hämärän lämmön ja savusaunan tuoksun. Ennen vanhaan joulunaikaan oli aina lunta ja pakkasta, yllä kirkas tähtitaivas. Tuota kirkasta tähtitaivasta, jota usein lapsena katselin, olen täällä kaupungissa monesti kaivannut.
Joulun aika on hyvin mystistä! Lorna Byrne (irlantilainen kirjailija) kertoi vuosi sitten Valo -webinaarissa, että marraskuusta tammikuun 1–2 viikolle taivaan portit ovat hiukan enemmän auki. Sieltä loistaa valtavan kirkas valo. Valo koostuu enkeleistä, jotka kantavat valopalloja. Lorna näkee näitä enkeleitä ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Enkelit pudottavat valopallon jokaiseen kotiin. Kun valopallo putoaa, se räjähtää ja valo täyttää jokaisen, joka asuu tässä kodissa ja se auttaa meitä jokaista löytämään joulun tunnelman. Kukaan ei jää paitsi.
Nyt viime vuosina olemme viettäneet jouluaattoa yhdessä isolla joukolla, lasten perheet sekä isovanhemmat, ja usein mukana ovat kaikki isovanhemmat. Jouluaterian jälkeen lastenlasten jännitys tihentyy joulupukin odottamiseen ja voi sitä riemua, kun paketteja avataan. Lasten jouluilo tarttuu meihin vanhempiinkin. Joulun pyhät vietämme sitten vähän rauhallisemmin lahjakirjoja lukien, jouluherkkuja maistellen ja television jouluohjelmia katsellen.
Olin jokin aika sitten kuuntelemassa Cantores Minores -poikakuoron joulukonserttia Johanneksenkirkossa ja kun konsertin solisti baritoni Tommi Hakala alkoi laulaa vanhaa tuttua joululaulua ”Kun joulu on”, tunteeni ryöpsähtivät valloilleen ja kyyneleet virtasivat pitkin poskia.
”Kun maas’ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon
— käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.
Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.
On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa.
…. Siks’ mieli hellä on Kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.”.
Rauhaisaa joulua meille kaikille!
©Marja-Leena Salojuuri, Via-Akatemia