Tällaiset ajat asettavat meille haasteita löytää ja säilyttää oikeanlainen rauha. Mutta millaista on oikeanlainen rauha?
Ukrainan inhimillisen kärsimyksen määrä on suuri. Näemme televisiossa ihmisiä, joiden hätä on suuri. Meille herää empatia ja myötätunto. Meille herää halua auttaa. Me autamme. Se on hyvä. Se on oikein.
Joskus voi käydä niin, että inhimillinen hätä imaisee meidät mukaansa. Katsomme kaikki uutislähetykset, luemme kaikki jutut, emme pääse irti. Inhimillinen hätä vyöryy päällemme kuin hyökyaalto. Voi myös syntyä pelkoa. Mitä jos naapurimaa hyökkää meidänkin kimppuumme? Mitä kaikkea voisikaan käydä? Pelko voi imaista mukaansa kuin tsunami, jos ei ole tietoinen tunteistaan. Silloin on hyvä pysähtyä. Katsoa ympärilleen. Missä minä olen? Eikö minulle ole tässä hetkessä kaikki hyvin? Enkö ole tässä hetkessä täysin turvassa? Tulevaisuudessa on toki uhkia, mutta enkö juuri tässä hetkessä ole täysin turvassa? Sitten voi hengittää rauhassa syvään. Lähteä vaikka pienellä kävelylle luontoon tai mikä itse kullekin parhaiten toimii mielen rauhoittajana. Kun mielen kuohut ovat rauhoittuneet ja tunteet tasaantuneet, on aika pohtia, mitä voisin tehdä asialle.
Ihmismieli kiinnittyy helposti uhkiin, koska se on ollut eloonjäämisemme kannalta viisasta. Nyky-yhteiskunnassa suurimmat uhat ovat kuitenkin yleensä luonteeltaan hyvin erilaisia. Ne usein tulevat hitaasti ja niiden ennakointi onkin paras strategia. Sanotaan, että neuvokas selviää vaikeista tilanteista, mutta viisas ei joudu niihin. On viisautta osata ennakoida uhkia ja vaikeita tilanteita ja sitä kautta välttää ne puuttumalla orastaviin ongelmiin ajoissa ennen kuin kärpäsestä tulee härkänen.
Mutta millaista onkaan se oikeanlainen rauha? Se on kykyä kohdata nykyhetkessä vastaan tuleva paha ja kärsimys sulkematta itseään niiltä, mutta kyeten toimimaan parhaansa mukaan niin, että hyvä voittaa pahan ja kärsivät saavat helpotusta. Meidän pitää olla avoimia lähimmäistemme ja maailman kärsimykselle, mutta silti säilyttää tasapainomme ja kykymme toimia viisaasti. Ehkäpä välillä imeydymme mukaan tuohon kaikkeen, mutta kunhan pystymme kohtuullisessa ajassa palauttamaan itsemme rauhantilaan.
Rauhantila on palauttavaa olemista. Olemista kosketuksissa oman todellisen sisimpänsä kanssa. Olla yhteydessä ydinolemukseensa. Meissä kaikissa on sisällä suuri ja ääretön rauha. Se on joka hetki meidän saavutettavissamme ja se ei voi koskaan kadota, koska se on ajan ja paikan tuolla puolen. Se on. Puhdas oleminen. Rauha. Tie rauhaan kulkee meidän sisällemme. Ajan ja paikan tuolle puolen. Puhtaaseen olemiseen. Aika pysähtyy. On hengitys… toinen… kolmas… on rauha.
© Jari Kiirla, Via-Akatemia