Muutoksen avulla, joko vapaasta tahdostamme tai siitä huolimatta, me voimme löytää kahden sulkeutuneen oven jälkeen sen kolmannen, jonka takaa aukeaa uusi osa itseämme näkyviin. Meidän on tarkoitus muuttua, kehitystä ei tapahdu ilman muutosta. Meidän luonteemme saa ja sen tulee muuttua. Me pystymme kokemaan sen ja sen pystyy näkemään meissä.
Muutoksen vastustaminen tuntuu levottomuutena, pelkona, ahdistuksena, voimattomuutena. Tämän tilan tunnistaminen muutosvastarinnaksi on parantavan kasvun alku. Se laittaa meidät etsimään uudenlaiseen ajatteluun johtavaa ovea. Vanhat toimintamallit eivät enää palvele kehitystämme, ja niihin johtavien ovien on aika sulkeutua. Olemme silloin kasvokkain oman epätäydellisyytemme kanssa.
Näillä blogisivuilla kirjoitamme omia ajatuksiamme. Niiden ei tarvitse olla täydellisiä, niin kuin ihmisenkään ei pidä luulla olevansa täydellinen. Niissä voi näkyä meidän kasvumme ajatuksesta toiseen. Niiden avulla pyrimme avaamaan ovia kohti uusia ajatuksia ja oivalluksia.
Aivan kuin itämaiseen mattoon kudotaan tarkoituksellisia virheitä kertomaan ihmisen keskeneräisyydestä, voi teksteissämme olla epätarkkuuksia, joista tunnistamme kasvukohtamme. Ne kertovat ymmärryksemme kehittymisestä asteittain, ajatus kerrallaan.
Tahtotilan merkitys muutoksen käynnistämälle energialle on suuri. Aina, kun saamme voimia, saamme lisäksi vastuun. Kun heijastamme ympäristöömme energiaa, on meidän otettava vastaan sen synnyttämät seuraukset. Siksi henkisen kasvun ohjeistukset korostavat puhtautta ja hyveellisyyttä, hyvää käytöstä, sitkeyttä ja tarmokkuutta. Positiivinen tahtotila saa aikaan muutoksen, joka on vaikutuksiltaan positiivinen. Voimme kokea sen mielen rauhoittumisena ja onnellisuutena.
Tietoisen muutoksen vastaanottamisen avulla opimme kaikissa tilanteissa pysymään omassa keskuksessamme. Opimme hallitsemaan alemman mielemme kuohuntaa. Eläminen muutoksessa muuttaa elämäämme tahtotilamme mukaiseen suuntaan.
© Sirpa Kupulisoja, Via-Akatemia