Onko aikamme ihminen kypsä näkemään ihmisen henkisen ja hengellisen ulottuvuuden osana psykologista ja hoitotieteellistä ihmiskäsitystä?

Perinteisesti eri uskontojen piirissä on esiintynyt epäilyjä psykologisia teorioita kohtaan, samoin psykologiassa on ollut vaikeuksia suhtautua myönteisesti uskonnollisuuteen. Kuitenkin tutkimusten mukaan neljä viidestä suomalaisesta uskoo johonkin henkiseen ulottuvuuteen.

Heinävedelle Valamoon kokoontui viikonlopuksi 22.-24.11.1996 puolisentoista sataa erilaista asiakastyötä tekevää ammattilaista seminaariin, jonka oli järjestänyt Valamon kansanopisto ja Suomen Mielenterveysseura ry.
- Teemaan liittyviä koulutustapahtumia on järjestetty eri puolella Suomea jo useita ja kiinnostusta niihin on ollut runsaasti, kertoo koulutustapahtumien ideoija psykologi Tony Dunderfelt.
Ihmisen henkistä ulottuvuutta tarkasteltiin Valamon seminaarissa monista eri näkökulmista. Luennoitsijoina oli tunnettuja eri tieteenalojen edustajia, Dunderfeltin lisäksi mm. uskontotieteen professori Juha Pentikäinen, pastori Mitro Repo, psykologi, geriatri Gustav Molander, terapeutti, kirjailija Tommy Hellsten ja kirjailija, teologi Kaija Maria Junkkari.

Suomalaisuusko mielenterveysriski?

Professori Juha Pentikäinen kysyi avausluennossaan, onko suomalaisuus mielenterveysriski? Hän peräänkuulutti suomalaisen terveydenhoidon perustaksi uutta kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä.
Nykyisessä hoitotyössä ihmisen henkisyys on laiminlyöty alue. 1960-luvulla voimaan tullut kansanterveyslaki loi keskitetyn terveydenhoidon. Samalla voimistuivat kulttuurillemme ja ihmiskäsityksillemme vieraat mallit, kuten että kotona syntymisestä ja kuolemisesta tuli ei-toivottuja ja ei-sallittuja asioita.
Laitostettu kuolintapa, tehokkuus ja samankaltaisuus eivät tunnustaneet sitä, että Suomessa on useita kuoleman kulttuureita: itäinen, läntinen ja pohjoinen kulttuuri näkyvät sekä ihmisten mielissä että tavoissa, unissa, lauluissa ja hautausmaallakin.
Juha Pentikäinen puhuu suomalaisesta kulttuurista mielellään suomalaisena mielenmaisemana, koska Suomessa yhdistyvät pohjoinen, itäinen ja läntinen hyvin ainutlaatuisella tavalla. Arvomaailmamme henkinen perusta on näiden kolmen alueen yhdistäminen ja suvaitseminen.
Luonnontieteellisesti painottuneessa terveydenhuollon koulutusjärjestelmässämme professori Pentikäinen haluaa nostaa pohdittavaksi, mitä henkisyys merkitsee ihmisen elämässä ja eheän persoonan syntymisessä. Laajemman, kulttuurit huomioon ottavan, kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen tulisi saada paikkansa lääketieteessä ja hoitoalalla sekä niiden etiikassa.
Sairaudet ovat kulttuurisia. Erityisesti mielenterveystyön alalla tämä tulisi oivaltaa. Juha Pentikäinen kertoo eräästä tapaamastaan shamaanista, joka sanoi parannustaitojensa toimivan vain oman kulttuurin piirissä, ei muiden kulttuurien.
Juha Pentikäinen näkee 1990-luvulla tapahtuneen kuitenkin merkittäviä myönteisiä muutoksia. Mielenterveysasioista puhutaan entistä avoimemmin. Suomalaisuudesta, suomalaisen mielenmaiseman, "lumen ja valon kansan" erityispiirteistä voi parhaimmillaan tulla hyödynnettävä voimavara.

Maailma kaipaa uutta psykologiaa

-Maailma tarvitsee uuden psykologian; sellaisen, joka ottaa huomioon henkisen ulottuvuuden ja rakentaa sillan uskonnon ja psykologian välille, kuulutti psykologi Tony Dunderfelt luentonsa aluksi.
Uskonto ei puhu ihmisen psykososiaalisista kehitysvaiheista eikä psykologia uskonnollisista tarpeista. Noin 80 % suomalaisista uskoo johonkin henkiseen ulottuvuuteen: Jumalaan, kirkkoon, kohtalon voimaan, elämää suurempaan tarkoitukseen jne. Joka neljäs tai viides asiakas on pohtinut, miten hänen sairauteensa liittyy henkinen ulottuvuus.
- Ammattilaisten on kyettävä vastaamaan ihmisille, vaatii Dunderfelt.
Monilla ihmisillä on vahvoja henkisiä kokemuksia, esim. enkeli-, Kristus- ja luonto-kokemuksia jne. Niistä rohjetaan myös puhua yhä enemmän ja avoimemmin. Dunderfelt kehittää psykosofiaa, tieteellisesti perusteltavissa olevaa näkökulmaa, joka ottaa huomioon ihmisen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen sekä henkisen ulottuvuuden. Hän lähtee kartoittamaan kokemuksen ulottuvuuksia, koska hänen mielestään inhimillinen kokemus, elämys, on unohdettu auttamistyössä. Asiakkaat eivät tule kuulluiksi.
Kokemukset siivilöityvät teoreettisten viitekehysten läpi ja ne menettävät silloin ainutlaatuisuutensa.
Dunderfeltin tutkimus on yritys löytää kokonaiskuva siitä, mitä kaikkea inhimilliseen kokemukseen voi liittyä. Hän tarkastelee inhimillistä kokemusta neljän käsitteen: fyysisen, elämänvoiman, tunnetietoisuuden ja yksilöllisyyden kautta. Aiheesta on tulossa kirja.

Hengellisyys ihmisten kohtaamisessa ja auttamistyössä

Terapeutti, teologi ja kirjailija Tommy Hellsten puhui koskettavasti kokemuksistaan ja ajatuksistaan terapeuttina mm. alkoholistien parissa. Hänen teemansa on "Valoa riittävän syvälle, missä ihmiset ovat".
Hänen äskettäin ilmestynyt kolmas kirjansa kertoo samasta aiheesta: "Ihminen tavattavissa - kohtaamisen taito".
Tommy Hellstenin luentokin oli kuin aforismeja, ajateltuja, punnittuja, kokemuksen ja viisauden läpäisemiä lauseita:

• Ihmisen kohtaamisessa lähtökohtana on kristinuskon perussanoma: Jumala tuli ihmiseksi
• Jumala tulee edelleen ihmiseksi; Jumaluus toteutuu inhimillisessä
• Jumala suostui ihmiseksi; suostuuko ihminen ihmiseksi
• Pyhä toteutuu inhimillisessä kohtaamisessa, totuudellisessa vuorovaikutuksessa, kun kaikki saa olla "totta"
• Kun ihminen suostuu ihmiseksi, tulee kohtaamistapahtumaan mukaan odottamaton elementti, mysteeri, jonka edessä kohtaaminen tapahtuu
• Jumalan nimi on "Minä Olen"; ihminen on "Minä Olen" -nimisen Jumalan "Minä Olen" -lapsi
• Auttamistyö on pysähtyneisyyden ja levon aktiviteettia
• Auttamistyö on luottamista luovuuden pyhään toimintaan
• Ponnistelun loppuminen johtaa läsnäoloon; läsnäolo johtaa kohdatuksi tulemiseen
• Kohtaamisen ihmeessä ihminen tulee yhä uudestaan luoduksi
• Läsnäolo mahdollistaa siis luoduksi tulemisen ihmeen etenemisen

Hengelliset tarpeet elämänkaaren eri vaiheissa

Hengelliset tarpeet elämänkaaren eri vaiheissa oli pastori Mitro Revon puheen teema. "Isä Mitro" kuvaili lämmöllä, rakkaudella ja valoisalla huumorilla elämän metamorfoosia, matkaa kohdusta hautaan "...tuhannen pyhän paikan/kirkon/ lähimmäisen kautta...".
Kirkko on uskon ja hengen ydinvoimala. Usko ja hengellisyys on ihmettä. Kaikki ihmiset ovat tarkoitetut ihmeidentekijöiksi. Kuoleman ihmettä pohditaan harvemmin; se on salaisuus; se on autonominen.
Elämä itsessään on kuolemaa, surua, suremista, joka ei kuitenkaan ole toivotonta. Tarvitsemme positiivisen, eheyttävän ja hallitun suruntunteen. Elämä ei ole koskaan yksin, vaan elämä on kaksin. Rakkaus on aina kaksin; siinä piilee yhteisöllinen salaisuus.

Elämää kuoleman edessä

Ikääntyneiden ihmisten kokemuksia kuolemasta käsitteli psykologi, geriatri Gustav Molander. Hän tutkii 80 v. täyttäneitä omatoimisia vanhuksia.
Molander toteaa, että vanhukset ovat rehellisiä, avoimia ja valmiita muistelemaan elämänkaarensa tapahtumia. Ikäviin kokemuksiin liittyy opastusta, kun se on opittu, kokemusten parempi puoli korostuu. Eskatologinen järjestys elämästä katsoen on, että ensin on tilinteko, tuomiolle asettaminen ja sen jälkeen alkaa taivas "olotilana".
Kuolemisen kohtaaminen helpottuu. On tärkeää, että elämän saldo jää plus-merkkiseksi; jää kokemus, että elämä on eletty niin hyvin kuin mahdollista.

Spritualiteetti naisen elämän kaarella

Kirjailija, teologi, perheneuvoja Kaija Maria Junkkari puhui seminaarissa spriritualiteetista naisen elämänkaarella. Junkkari toteaa, että hengelliset kysymykset ovat lisääntyneet ja jatkaa, että terapeutin on ensin vastattava itselleen kysymykseen "Mitä Jumala on minulle?"
Junkkari kritisoi aikamme monenlaisia "hengellisyyden" ilmauksia. Jumala on kuin "kosminen nalle", joka ei edellytä Tielle lähtemistä. Hengellisyydessä kuitenkin on kyse aina Tielle lähtemisestä ja sitoutumisesta.
Junkkari toi esille myös, että aikuisen uskolle ei ole asemaa, koska uskosta puhuttaessa korostetaan lapsen tason asioita: avuttomuutta, lohdutusta, riippuvuutta.Kuitenkin usko ei merkitse passiivista elämää eikä kriittistä ajattelua tarvitse hylätä. 30-vuotiaan itsenäistymiskysymykset koskettavat myös uskon aluetta. 40-vuotiaan usko edellyttää kriisin läpikäymistä. Selittäminen ei riitä, vaan asiat on ymmärrettävä. "Oman varjon", oman itsen laiminlyödyn puolen kohtaaminen on edellytys eheytymiselle. Itseksi tulemisessa ihminen kokee itseään suuremman voiman, joka osoittautuu hyvyydeksi, tulevan avuksi luovalla tavalla.
Seminaarilaisten keskusteluista kuulsi, että varsin monet yksittäiset ihmissuhdealan työntekijät omassa työssään toimivat henkisen ulottuvuuden realiteetista käsin, mutta kynnys avoimeen julkiseen keskusteluun on edelleenkin varsin korkea.
Valamon kansanopisto koettiin erinomaisena paikkana tämänkaltaiselle seminaarille - olihan seminaarilaisilla mahdollisuus osallistua Valamon luostarikirkon jumalanpalveluksiin.

Terttu Seppänen