Uusi Safiiri 1/97
- seikkailulla ryhmä-analyysin maailmassa

RYHMÄN MATRIISI, ITSEN ARKKITYYPPI JA BOSE-EINSTEIN-KONDENSAATTI


Ryhmän matriisi tulee latinan sanasta mater, joka tarkoittaa äitiä. Ryhmässä ihmisen on mahdollista kohdata oma äiti-energiansa, tutkia suhdettaan omaan elämäänsä sekä itseytyä, tulla itseksi itselleen. Ryhmän matriisia voi myös verrata magneettikenttään, joka kulkee voimalinjoina yksilön läpi ja matriisin käsite onkin keskeinen, kun oletetaan yliyksilöllisen ryhmä-mielen olemassaolo.


Matriisi-sanaan törmäsin ensimmäisen kerran yliopistolla, opiskeluaikaisilla lineaarialgebran luennoillani. Lineaarialgebrassa matriisia voitiin käyttää vektorien yhteenlaskemiseen ja vähentämiseen, matriiseilla voitiin suorittaa jopa kertolaskuja. Lineaarialgebrasta sain arvosanaksi kakkosen, ja minulle tuli tunne, että ymmärsin matriiseja.
Toisen kerran sain maistaa matriisia istuessani hammaslääkärillä, kun poskihammastani juurihoidettiin. Tämä ei ollut kovin mukava tuttavuus, mutta opin millainen tila on "itku ja hammastenkiristys". Sinne en halunnut maallisen eloni päätteeksi joutua. Matriisi hampaiden hoidossa oli metallinen kehikko, joka ruuvattiin hampaan suojaksi ja eristykseksi. Tunne oli kuin ruuvipenkissä olisi ollut. Tähän matriisiin opin myöhemmin luottamaan hoidon kestäessä, ja matriisi tuli merkitsemään minulle turvallisuutta.
Matriisin kohtasin kolmannen kerran ryhmä-analyyttisessä koulutuksessani. Sain tehtäväksi pitää esityksen englantilaisen herrasmies-analyytikon Andrew Powellin artikkelin The Nature of Group Matrix (1989) pohjalta. Artikkelia lukiessani huomasin kuinka paljon matriiseista onkaan mahdollista tietää. Powell siteeraa artikkelissaan pitkiä jaksoja S. H. Foulkesin ajatuksia matriisista. S.H. Foulkes (aiemmassa elämässään Sigmund Heinrich Fuchs) eli ja vaikutti vuosina 1898-1976 mm. Saksassa, Itävallassa ja Englannissa. Foulkes hankki itselleen psykologis-lääketieteellisen koulutuksen ja kehitti matriisin käsitettä eteenpäin, ja häntä pidetäänkin mm. näistä ansioista johtuen ryhmä-analyysin isänä. Ryhmä-analyysi taas on jonkinlainen klassisen freudilaisen psyko-analyysin sovellus ryhmämuotoon. Powell tosin myöhemmin (1993) käsittelee ryhmä-analyysia ja Foulkesia enemmänkin C. G. Jungin ajatuksellisesta kehikosta käsin. Tätä itsekin pidän hyvin hedelmällisenä lähestymistapana ryhmän elämän ja toiminnan ymmärtämiseen, joten palaan Jungin ajattelutapaan myöhemmin.
Foulkes (1964) näkee matriisin olevan "tietyn ryhmän hypoteettinen kommunikaation ja suhteiden verkko, jonka kautta ryhmän tapahtumien merkitys ja merkittävyys määräytyy". Matriisi on Foulkesille "yksilöiden mielen prosessien verkosto, se psykologinen väliaine, jossa yksilöt kohtaavat, kommunikoivat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään". Matriisi-verkkoa voi Foulkesin mukaan verrata myös magneettikenttään, joka kulkee voimalinjoina yksilön läpi. Matriisin käsite on keskeinen, kun lähdetään postuloimaan, olettamaan, yliyksilöllisen ryhmä-mielen olemassaolo.
Ryhmä on enemmän kuin yksilöidensä summa. Tämä ajatus oli Foulkesille läheinen ja hän oli perinyt sen oppi-isältään Wolfgang Köhleriltä, joka oli keskeinen Gestalt-liikkeen vaikuttajahahmo. Köhler oli yksi ns. hahmolakien löytäjistä ja hahmolait liittyivät juuri osien ja kokonaisuuden suhteisiin, eli esim. ryhmän jäsenten ja itse ryhmän suhteisiin. Foulkes näki, että ryhmä voidaan ajatella tietyssä mielessä ikään kuin eläväksi olennoksi, sillä voidaan ajatella olevan oma, osin ryhmän jäsenistä riippumaton todellisuutensa, missä se syntyy, kasvaa ja kehittyy. Tämä todellisuus toimii myös pohjana sille työlle, jota ryhmässä kunkin yksilön sisäisen syntymän, kasvun ja kehityksen myötä tapahtuu. Ryhmä ikään kuin synnyttää kunkin ryhmän jäsenen, yksilön, ryhmään, uudelle tietoisuuden tasolle.
Jung (1970) näki asian hieman toiselta kannalta. Hänen maailmassaan keskeisellä sijalla oli yksilö. Jungin psykologiassa tärkeimpiä ajatuksia oli arkkityyppien löytäminen. Jung näki arkkityypit tiedostamattoman, erityisesti sen kollektiivisen, kaikille yhteisen osan, asujaimistona. Arkkityypeistä keskeisimmäksi nousi Itsen arkkityyppi, jonka yksittäinen ihminen saattoi pitkällisen itsekasvatuksellisen tai terapeuttisen työn jälkeen kohdata elämässään, elämänkaarensa jälkipuoliskolla. Jung puhui siitä kuinka Itsen arkkityyppi laskeutuu ihmisen mieleen, uniin, muistikuviin vertauskuvina: aurinkona, pyöränä, merkittävinä uskonnollisina hahmoina.


Ryhmä-analyysi tapahtuu perinteisesti siten, että ryhmäläiset ja ryhmän ohjaaja tai ohjaajat istuvat tuoleilla ringissä. Keskustelu ryhmässä alkaa vapaasti, sillä kellonlyömällä kun ryhmä alkaa, ja kestää tavallisesti puolentoista tunnin ajan, ennen kuin loppuu. Keskustelun vapaus, ohjaajan mahtikäskyn "Sana on vapaa!" jälkeen, noudattaa psyko-analyysin vapaan assosiaation perinnettä. Yksilön analyysissä ihminen on vapaa tuottamaan mitä tahansa mieleen juolahtaa ja sanomaan sen ääneen, ja ryhmän analyysissä ryhmä samoin, ryhmäkeskustelun keinoin. Foulkes vertasi tätä tapahtumaa ryhmässä, ja ryhmän ja ohjaajan välistä suhdetta, orkesterin ja kapellimestarin väliseen suhteeseen. Ryhmän ja ohjaajan välistä suhdetta J. L. Moreno, toinen ryhmän toiminnan tutkija, vertasi (1953) teatterin ohjaajan ja näyttelijöiden sekä yleisön väliseen suhteeseen. Kumpikin näkemys puoltaa mielestäni paikkaansa. Kyse on lähinnä siitä, mitä osaa ryhmän toiminnassa painotetaan: ryhmää, vuorovaikutusta, ohjausta vai ryhmän tarjoamaa peilin mahdollisuutta. 		ryhmä on enemmän kuin osiensa summa

...ikäänkuin elävä olento...


Ryhmän matriisi, latinan sanasta mater, joka tarkoittaa äitiä, muodostuu siis ringissä, ympyrässä, joka jungilaisittain on mandala, hiljentymisen ja keskittymisen apuväline. Ympyrä on myös Itsen arkkityypin ilmennys. Ryhmä on siis erityisen otollinen Itsen arkkityypin kohtaamiselle, individuaatiolle, jungilaisittain Itseytymiselle, joka on olemukseltaan henkistä transformaatiota, muuntumista (Mansfield & Spiegelman 1995). Tulemista siksi mikä jo on, itseksi itselleen. Ryhmässä ihmisen on mahdollista kohdata oma äiti-energiansa, tutkia suhdettaan omaan elämää synnyttävään ja kasvattavaan puoleen. Ryhmässä on siten myös luovuuden lähde. Ronald Sandisonin (1993) mukaan ryhmässä on aina läsnäolevana jotain jota voimme kutsua Hengeksi tai Jumalaksi, mikä on ensimmäinen muutoksen alullepanija ja mahdollistaja ryhmän elämässä. Ryhmässä on helppo kokea pyhyyden kokemus ja tutkia sitä kautta omaa Jumalan kuvaansa. Anne Margrethe Reinertsenin (1993) näkemyksen mukaan oman Jumalan kuvan tutkiminen yksityisesti ja vähitellen julkisemminkin on keskeinen osa tervehtymisen prosessia ryhmässä.
John Sharpe (1993) näkee vahvasti yhteyden ryhmän saavuttaman kehitystason ja sen käsittelemien teemojen välillä. Hänen kokemuksensa mukaan Jumala-teema ja Foulkesin yliyksilöllisen ryhmämielen eli matriisin käsitteen keskeinen energeettinen sisältö kytkeytyvät yhteen. Niitä yhdistävä tekijä on ryhmän ohjaajan oma vapaus- ja kehitysaste. Sharpe jää kaipaamaan vapautuneita, itsensä kanssa sovinnon tehneitä ryhmän ohjaajia.
Gregory van der Kleij (1993), ryhmä-analyytikko ja roomalaiskatolinen pappi, näkee edelleen ryhmän merkityksen nimenomaisesti synteesin työkaluna. Ryhmä toimii Kristuksen periaatteella: se yhdistää vastakohtaisia voimia, kehitysvaiheensa mukaan yhä rauhanomaisemmin ja eettiseltä pohjalta. Näin ryhmän jäsenet kasvavat eheyteen ja eettisyyteen, samalla kun he toisen ryhmä-analyytikon, benediktiiniläismunkin Bernard Westcottin (1993) sanoin laadullistavat sieluaan ja alkavat puhua toinen toisensa kielillä ja sanoilla, jolloin ymmärrys tulee sisältä, sisäisen yhteyden kautta.
Tämän Westcottin mainitseman kokemuksen saaminen ryhmässä tuntuu voimakkaan kohottavalta, tuntuu kuin olisi hereillä. Ajatus kulkee selkeänä ja kirkkaana, helposti. Tällaista tilaa on kauniisti kuvannut tietoisuuden tutkija, professori Charles T. Tart (1988) kirjassaan Waking Up - Overcoming the Obstacles to Human Potential. Kirjansa lopussa Tart antaa käytännönläheisiä ohjeita itsetuntemuksen ja henkisen kasvamisen tielle. Näitä ohjeita suosittelen kaikille ryhmän ohjaajille, em. John Sharpen ajatuksiin viitaten. On tärkeää, että ryhmän ohjaaja on tehnyt mahdollisimman paljon ja hyödyllistä työtä itsensä kanssa, jotta matriisi jonka hän ryhmään tuo on mahdollisimman korkealaatuinen, kauniiksi ja mallikelpoiseksi työstetty, jotta se voi ylipäätään toimia korkeammantasoisen itseytymisen pohjana ryhmäläisille.
Ryhmä-analyysi tieteellisen keskustelun alueena virtaa vapaasti eteenpäin, niin kuin menetelmään kuuluukin. Nyt 1990-luvulla alan pääjulkaisussa Group Analysis -lehdessä keskustellaan mm. fysiikan ja psykologian yhdistämisestä, kvanttiteoriasta (Dick, 1993) ja Bose-Einstein-kondensaateista
- Ai mistä Bose-Einstein -kondensaateista?!
- No, niistä mihin tietoisuuden ihmisellä ajatellaan perustuvan. Katsopas nyt, ensiksi on bosoneita, ja ne putoavat sellaiseen kvantti-tilaan jossa niitä ei voi enää oikein erottaa toisistaan. Tulee sellainen "superatomi", joo, superatomeiksi niitä sanotaan, ... ja ryhmääkin voidaan tiedätkös verrata tuollaiseen Bose-Einstein -kondensaattiin...
- Ai jaa...
Ja seuraa hetken hedelmällinen hiljaisuus, jolloin matriisi virittyy uudelleen. Uuteen ajatukseen, uuteen positiiviseen ajatukseen (Chance & Glickauf-Hughes, 1995) ja uuteen aikaan. Ja pyörä pyörii eteenpäin, ryhmässä.


Sami Pajunen

Lähdemateriaalia

Chance, Susan E. & Glickauf-Hughes, Cheryl (1995) Understanding and Differentiating Clients' Positive Feelings in Psychotherapy, American Journal of Psychotherapy, Vol.49, 514-525

Dick, Barbara (1993) The Group Matrix as a Holomovement and Quantum Field, Group Analysis, Vol. 22, 469-480

Foulkes, S.H. (1964) Therapeutic Group-Analysis, International Universities Press, London.

Jung, C.G. (1970) Modern Man in Search of a Soul, Routledge & Kegan Paul, London.

Mansfield, Victor & Spiegelman, J. Marvin (1995) On the Physics and Psychology of the Transference as an Interactive Field, unpublished article, to be published in The Journal of Analytical Psychology (1996).

Moreno, J. L. (1953) Who Shall Survive?, Beacon House, New York.

Powell, Andrew (1989) The Nature of Group Matrix, Group Analysis, Vol. 22, 271-281.

Powell, Andrew (1993) The Psychophysical Matrix and Group Matrix, Group Analysis, Vol. 26, 449-468.

Reinertsen, Anne Margrethe (1993) The Private God in the Group: The God-Image in an Object-Relations View, Group Analysis, Vol. 26, 5-21.

Sandison, Ronald (1993) The Presence of God in the Group: A Neglected Dimension, Group Analysis, Vol. 26, 55-65.

Sharpe, John (1993) Discussion on Paper by Anne Margrethe Reinertsen, Group Analysis, Vol. 26, 21-25.

Tart, Charles T. (1988) Waking Up - Overcoming the Obstacles to Human Potential, Element Books, Dorset.

van der Kleij, Gregory (1993) Religion and Freud and Groups, Group Analysis, Vol. 26, 29-37.

Westcott, Bernard (1993) Group Analysis and Religion: Is There a Common Ground? Ideas Arising from Paper by Gregory van der Kleij, Group Analysis, Vol. 26, 39-53.


<- Takaisin Uuden Safiirin aiempiin numeroihin ->