Uusi Safiiri 3/97

IDÄN JA LÄNNEN PERILLINEN

"Itä on itä ja länsi on länsi,
kohtaa ne toisiaan ei
ennenkuin ...
(Kipling)


Ennenkuin mitä? ... ennen kuin vialainen filosofia tekee niistä synteesin, sillä vialainen filosofia sisältää tasapuolisesti vaikutteita idästä ja lännestä.
Länsimaista filosofiaa tunnemme noin kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa. Idässä perinne on tuhansia vuosia pidempi ja yhtenäisempi. Idän filosofiat ovatkin ehkä juuri siksi henkisempiä, kokonaisvaltaisempia kuin läntiset, joilla on taipumus lokerointiin ja joko-tai -ajatteluun. Vialainen filosofia puolestaan on suuntana vielä nuori ja muuttuva. Se ei ole edes "kypsässä iässä". Tarkoituksenani on koota JOTAIN sen perusteista.
Vialainen filosofia alkoi 1950-luvulla, kun Tyyne Matilainen ja Mirja Salonen loivat Kirjeopisto Vian raja-joogan kurssin, jonka menetelmänä edelleenkin on looginen positiivinen ajattelu. Sen nimi on selvä vihje idän filosofioiden suuntaan ja se on lähtenyt liikkeelle teosofisista henkisen kehityksen perusajatuksista.
Kuitenkin vialaisella filosofialla on jo tämän kurssin ja sen päämäärien puitteissa vahvat kytkennät länsimaiden hallitsevaan mailmankatsomukseen, kristinuskoon sekä lännen idealistisiin ja rationalistisiin suuntauksiin.
Parhaana lähtökohtana pidän kuitenkin lausetta:

Otamme eri filosofioista sen, mikä niissä on hyvää. (Tyyne Matilainen)


Tämä määrittelee jotain oleellista vialaisesta filosofian synteettisestä luonteesta. Se kertoo myös vialaisen filosofian esi-isistä: niitä on idässä ja lännessä. Tarkoitukseni onkin asetella vialaista filosofiaa maailmankartalle idän ja lännen väliin: missä suhteessa se on sukua idän ja missä suhteessa lännen filosofioille. Ja mihin suuntaan se on edennyt näistä perinteistä käsin.


Viisauden rakkaus


Aloitan siis tekemällä yleistyksiä, vertailemalla itää ja länttä.
Jo sana filosofia on kaksimerkityksinen: toisaalta, kuten lännessä, se on filosofisten oppirakennelmien joukko. Toisaalta, kuten idässä, se viittaa Tien kulkemiseen kohti jumalyhteyttä. Vanha kunnon "viisauden rakkaus" saa luvan sulkea sisäänsä kummatkin merkityssisällöt.
Idän filosofioille tyypillistä on siis se, että oppisisältöjä oleellisempaa on Tie tai Polku, toisin sanoen eettinen ja henkinen kehityskaari sekä siihen liittyen meditaatio, jossa todellisuuden luonne paljastuu etsijälle. Buddhan opin Jalo kahdeksanosainen Tie on ehkä puhtaaksiviljellyin esimerkki.
Idän todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus avautuu mietiskelijälle, kunhan mielen luomat harhat ensin saadaan poistettua. Yleinen tulkinta pitää "mielen luomina harhoina" koko mielen toimintaa, jonka luomat verhot meditaatiossa riisutaan pois.
Lännen filosofioissa taas painotetaan mielen luomuksia: teorioiden ja oppijärjestelmien kehittämistä, loogista päättelyä ja empiirisiä tutkimusmenetelmiä sekä niiden kykyä tuoda esiin todellisuudesta oikeaa tietoa.
Länsimainen tietokäsitys on siten vahvasti sidoksissa tieteeseen ja tieteelliseen tietoon. Länsimaisen todellisuuskäsityksen ongelmana on, että samat välineet voivat tuoda yhtä hyvin oikeaa kuin väärääkin tietoa, eikä välineisiinsä sitoutunut tutkija tiedä välttämättä kummasta on kyse. Kysymys siitä, mikä todellisuus on ja voiko siitä ylimakaan saada tietoa, onkin yksi länsimaisen filosofian kiistakysymyksiä. Siltä pohjalta on ymmärettävää, että länsimainen traditio on keskittynyt aineelliseen todellisuuteen ja vielä ensisijaisesti sen kokeellisesti toistettavissa olevaan  osaan.
Tämän jälkeen voi vain todeta, että näin vastakohtaisista suunnista omaa oppiaan yhdistelevä vialainen filosofia on - sen täytyy olla täyttääkseen paikkansa maailmassa - viisauden rakkautta hyvin monessa mielessä.


Kirjeopisto Vian raja-joogan periaatteita

Etiikka, Tie ja tieto



Etiikka on länsimaisessa traditiossa oma filosofinen oppinsa, jota katsotaan tarvittavan lähinnä silloin, kun ollaan pulassa, "kun jaettavaa on liian vähän". Tällöin etiikka ei niinkään koske ihmisen kehitystä kokonaisuutena, vaan se rakentuu erilaisten tilanteiden herättämistä velvollisuus-, oikeudenmukaisuus-, ym. kysymyksistä. Antiikin Kreikan filosofeilla tosin oli myös hyve-etiikka, joka on nyt uudistuneena heräämässä.
Vialainen filosofia on jo lähtökohtiensa vuoksi ensisijaisesti henkisen Tien filosofiaa. Etiikka on tärkein osa henkistä kasvu- ja kehityskaarta, jossa ihmiselle kehittyy "hyveitä", jaloja luonteenominaisuuksia ja käytännöllistä oikeinelämisen kykyä - näissä suhteissa se lähestyy mm. Platonin ja Aristoteleen oppeja. Ihmisten väliset suhteet ovat siinä tärkeässä asemassa. Henkisen Tiensä avulla ihminen kehittyy "instrumentiksi", jonka avulla mielen rakenteet, ns. käyttövälineet, joihin sisältyvät mm. hänen osaamisensa, ajatusmuotonsa ja tunteensa alkavat ottaa vastaan monitasoisesta todellisuudesta tulevaa informaatiota. Näihin sisältyvät mm. "henkiset aistit": järki, ymmärrys, viisaus, intuitio jne.
Vialainen filosofia painottaa tietokäsityksessään henkistä selvänäköä, joka on luonteeltaan korkeatasoinen "intuitiivinen vaisto" ja koko persoonaa koskevan henkisen kehitystien tulos sekä intuitiota, joka on "henkinen aisti". Sana henkinen viittaa vialaisessa kielenkäytössä aina ihmisen korkeampaan puoleen.
On enemmänkin psykologian kuin filosofian tutkimuskohde, mitä intuitio tai intuitiivinen vaisto todella ovat, mutta jo "tavallisenkin" tietämisen takana näyttää olevan jokin kokoava tietäminen, jokin mikä yhdistää havainnot ennenkuin hidas päättely ehtii mukaan.
Oppi Tiestä (via = tie) edustaa siis itäistä perinnettä, toisaalta oppi siitä, että oikeat loogiset ajatusmuodot sinänsä voivat tuoda tietoa todellisuudesta, on länsimainen. Toisaalta kokonaisvaltaisuus, jossa ihminen kokonaisuudessaan (jolloin kokonaisuuteen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja henkinen olemus) on todellisuutta vastaanottava instrumentti, on sitten taas lähempänä itää kuin länttä.


Meditaatio ja aivokerrokset



Kirjeopisto Vian raja-jooga keskittyy eettiseen kehitykseen ja pyrkii muuttamaan ihmistä kokonaisuudessaan pystyväksi tajuamaan henkistä todellisuutta ILMAN tajuntaa paljaaksi riisuvaa meditaatiota, sillä vialaisen käsityksen mukaan korkeamman todellisuuden - jumaluuden - tajuaminen oikealla tavalla on mahdollista vain niille, jotka ovat sellaisella tasolla, että se ilmenee heissä jo muutenkin. Eettinen kehitys vie ihmistä kokonaisvaltaisimmin eteenpäin, sillä se vaikuttaa myös yhteisön kautta. Sama ajatus on kristinuskossa, jossa yhteisö itsessään kuvatan Kristuksen ruumiiksi. (Vrt. Dennettin ajatuksiin siitä, että ihmisen mieleen kuuluu myös se osa ympäristöä, mihin ihminen tavalla tai toisella omia merkkejään. Tässä tapauksessa ympäristönä on siis yhteisö.)
Aivotutkija Matti Bergström on esittänyt teorian, että korkein henkinen todellisuus, jossa Jumala on, tulee ihmisen tietoisuuteen hänen vanhimpien aivokerrostensa kautta. Kehitysopillisesti nämä aivokerrokset ovat kalan aivot. Jos näin on, on myös yksinkertaisella tavalla selvää, ettei tähän todellisuuteen pidä pyrkiä ilman vastaavaa eettistä kehitystä, sillä samaa kanavaa pitkin voi välittyä yhtä hyvin pelkkää solumuistia eläintasolta.


Maailmankatsomus ja filosofia



Maailmankatsomus on yleiskuva siitä, minkälaisilla periaatteilla maailman katsotaan toimivan ja mikä on ihmisen osa siinä. Arkiajattelu omaksuu sen uskomuksena. Filosofialle se antaa - halusi tai ei - alkuperusteet, joita teorioiden kehitelyyn tarvitaan. Maailmankatsomus saattaa rajoittaa filosofiaa myös niin, ettei mahdollisia oikeitakaan johtopäätöksiä huomata tai uskalleta tehdä. Tai edes pystytä tekemään, sillä johdonmukainen ajattelu on hyvin riippuvainen lähtökohdistaan. Tämä on hyvä muistaa, kun arvostellaan eri filosofioiden tiedollista pätevyyttä.


Maailmankatsomukset kilpailevat toistensa kanssa uskomusjärjestelminä, mutta filosofialla on ainakin periaatteessa ajatuksen ja tutkimuksen vapaus, jos se sitä tahtoo käyttää. Tähän liittyen idässä ja lännessä filosofia suhtautuu vallitsevaan maailmankatsomukseen eri lailla.
Idän filosofioissa maailmankatsomus ja filosofia ovat harmonisessa suhteessa keskenään. Idän perinteiset filosofiat tukevat pyhien kirjoitusten kuvaa maailmasta, mystinen todellisuus, joka meditaatiossa paljastuu, on lopulta sama kuin kirjoitusten todellisuus.
Lännessä filosofia on yleisimmin (varsinkin omalla ajallamme) pitänyt tehtävänään kritikoida vallitsevia maailmankatsomuksellisia käsityksiä ja uusia niitä, jolloin filosofia ja maailmankatsomus ovat keskenään laadullisestikin vastakohtaisia: perinteinen maailmankatsomus antaa vastauksia, mutta ne uutta etsivien filosofien ja tiedemiesten mielestä kelpaavat lähinnä arkiajatteluun. Filosofia puolestaan tekee kysymyksiä, mutta - paradoksaalista kyllä - saattaa jopa kieltää vastausten arvon. Tiede ja tieteellinen filosofia usein rajoittavat lähtökohtansa minimiin ja tieteellinen maailmankatsomus kutistuu muutamaan periaatteeseen, joiden avulla pitäisi voida selittää KAIKKI.
Kuitenkin: vaikka maailmankatsomuksen vaikutusta johtopäätöksiin ja empiirisen todellisuuden tulkintaan voi rajoittaa, jokin perusta ajattelulle on oltava, suppeampi tai laajempi.
Vialainen filosofia on syntynyt aikana, jolloin länsimaiden filosofian valtavirran hyväksymänä maailmankatsomuksena on ollut materialismi. Sen puitteissa myös henkisyyden ilmenemät on pyritty palauttamaan materialistisiin perusteisiin.
Henkisen kehityksen opit eivät kuitenkaan ole kokonaan palautettavissa materiaan, vaikka darvinistista kehityskaarta voitaisiinkin pitää tieteellisesti pätevänä osatotuutena. Vialaisen maailmankatsomuksen ja samalla vialaisen filosofian takana on teosofinen maailmankatsomus, joka yhdistelee kristinuskon ja itämaisten uskontojen maailmankuvaa. Sillä on hyvänä puolena väljyys ja kuvailuvoima asioihin, jotka ovat materialismin tavoittamattomissa ja jotka merkitsevät hyvin paljon sekä yksilöille että kulttuureille.
Vialainen maailmankatsomus ei sulje filosofialta tai arkiajattelulta pois asioita, jotka voivat olla totta. Se ei pidä erilaisia elementtejä vastakohtaisina toisilleen vaan pitää mahdollisena ainakin yrittää sovittaa yhteen kaikkea hyvää.
Väljä maailmankuvallinen peruskehikko ja halu yhdistää eri filosofioiden parhaita puolia on älyllisesti haastavaa. On oltava avoin tekemään kysymyksiä ja punnitsemaan vastauksia. Tilapäinenkään vastaus ei ole arvoton. Tutkijanmieli on tarpeen.
Etiikka, jos mikä yhdistää erilaiset filosofiset ja maailmankuvalliset katsomukset elävään todellisuuteen. Sieltä on odotettavissa "feedback", joka lopulta todentaa oikean oikeaksi ja väärän vääräksi. Aito tutkijan nöyryys sitten kuuntelee tätä palautetta.


Tuula Uusitalo
<- Takaisin Uuden Safiirin sivulle ->