Uusi Safiiri 1/98

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu perinteisen koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen suhteesta. Kysymys yhteiskunnallisten varojen käytöstä onkin tässä yhteydessä tärkeä ja mielenkiintoinen. “Virallinen” taho on myös huolissaan tieteellisen sivistyksemme pintakerroksen ohuudesta ihmisen kääntyessä ei- tieteellisten apuneuvojen puoleen. Meillä on Suomessa tapakulttuurina voimakas oikeassa olemisen perinne, ja ehkä siksi silloin tällöin kuuluukin huomautuksia keskustelukulttuurimme tasosta. Ja kun lisäksi auktoriteettiuskomme yhdistyy edelleen jonkin verran elossa olevaan holhoamisyhteiskunnan ihanteeseen, vaikuttaa helposti liikennöitävän sillan rakentaminen eri näkökantojen välille poikkeuksellisen rohkealta yritykseltä. Keskustelussa vaikuttaa olevan pohjimmiltaan kysymys objektiivisen ja subjektiivisen maailmanhahmotustavan välisestä erosta. Kun objektiivinen mielemme etsii tosiasioita tiedon ja älyn keinoin, subjektiivinen osamme toimii usein viisauden ja tunteen maailmoissa. Jokin osa meistä luottaa enemmän loogiseen päättelyyn ja empiirisiin näyttöihin ja osa taas sisäisiin impulsseihin ja intuitioon. Olisi itsepetosta pyrkiä yksipuolisesti sitoutumaan vain jompaankumpaan suhtautumismalliin. Tarkastellessamme itseämme huomaamme, että molemmat tavat katsella maailmaa elävät meissä luonnollisina ominaisuuksina, kysymys on siis tasapainosta. Emme voi hylätä järjen ääntä emmekä toisaalta voi sulkea sydämemme sanoja itsemme ulkopuolelle. Ja ne molemmat saattavat kertoa meille totuuden, vaikka ne totuudet sitten vaikuttaisivatkin täysin vastakkaisilta. Tunne voi ohjata tietoamme oikeaan ja samaan aikaan tiedolla voimme hallita tunteemme. Moni asia elämässämme perustuu niin voimakkaaseen subjektiiviseen kokemukseen, ettei objektiivinen mieli löydä edes käsitteitä niille. Subjektiivinen kokemus on toistaiseksi pysynyt tieteellisen selittämisen ulottumattomissa, mutta se ei ole mikään syy torjua sen vaikutusta kaikkeen olemiseemme. Ihminen on kuitenkin monitahoinen olento, jonka eri olemuspuolten ja ominaisuuksien tulisi aina olla tilanteen tasalla, eheänä ja kokonaisena. Uusi Safiiri lehti jatkaa tänäkin vuonna henkisen maailmankatsomuksen ja eettisen elämäntaidon lehtenä suhtautuen avoimesti ja positiivisesti kaikkiin ihmisen kasvua ja henkistä hyvinvointia edistäviin tiedon, uskon ja uskomusten maailmoihin. Ja lisäksi vialaisen periaatteen mukaan lehtemme kunnioittaa ja pitää arvossa kaikkia eettisiä ja maailmankatsomuksellisia vakaumuksia. Meillä ei ole valmista maailmanselitystä tai täydellistä vastausta kaikkiin elämän mysteerioihin, mutta tahdomme lukijoidemme kanssa etsiä sellaisten mahdollisuutta ja samalla vahvistaa rakkautta ja kunnioitusta tällä matkallamme. Maailmassa on paljon tietoa ja viisautta, joka ansaitsee tulla esiin. Kari Joutsimäki