|
![]() |
Uusi Safiiri 3/98 |
|
Hän, jolla on ollut onni tavata Sisar Marie henkilökohtaisesti tai käydä joskus hänen konsertissaan, muistanee tuon tapaamisen lopun ikäänsä. Sisar Marie Keyrouzista säteilee rauha ja lempeys, rakkaus ja voima. Vähäisen nunnankaavun taakse kätkeytyy mahtava sielu, joka kohottaa kuulijat ennenkokemattomiin henkisiin korkeuksiin, tasoille, joista tavallinen kuolevainen ei ennen konserttiin menoa uskaltanut edes uneksia. Sisar Marie Keyrouz ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Konserttivieraat poistuvat hänen konserteistaan "puoliksi päihtyneinä" - on jopa lehtimiehiä, jotka ovat Sisar Marieta haastateltuaan ja hänen lauluaan kuunneltuaan kääntyneet julkisesti uskoon.
|
|
Kun Sisar Marie Keyrouz laulaa, ilmassa on jotain muutakin kuin vain pelkkiä ääniaaltoja. Sisar Marie laulaa sydämellään. Lähi-Idän ensimmäisten kristittyjen ylistysvirret, ikivanhat bysanttilaiset laulut ja melkiittien ja maroniittien pyhät hymnit kumpuavat hänen sisimmästään kuin voimakas ja syvä mystinen rukous. Laulaessaan Marie Keyrouz antautuu hyvin korkeiden pyhien voimien instrumentiksi, "Jumalan soittimeksi". Juuri siksi hänen laulunsa saa niin helposti kuulijoiden ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin.
Sisar Marie Keyrouz kuuluu niihin harvoihin laulajiin maailmassa, jotka hallitsevat mestarimaisella tavalla sekä itämaisen että länsimaisen laulutekniikan. Kiinnostus vanhoja uskonnollisia perinteitä kohtaan johti hänet tutustumaan klassisen länsimaisen laulun opettajistaan salaa myös itämaiseen lauluun.
"Länsimaisen laulun opettajani pelkäsivät, että särjen ääneni, jos ryhdyn harjoittamaan kahta toisistaan niin paljon poikkeavaa laulutekniikkaa. Itämaisessa tekniikassa kurkku avautuu huomattavasti alempana kuin länsimaisessa. Samoin ilma kulkee itämaisessa laulussa kurkun läpi länsimaista väljemmin, mikä pehmentää konsonantit ja tuo ääneen enemmän lämpöä", Marie Keyrouz selittää ja muistelee samalla naureskellen, kuinka hän libanonilaisen konservatorion loppukokeessa otti koko juryn yllätykseksi ohjelmistoonsa länsimaisen laulun lisäksi myös itämaista laulua ja osoitti siten opettajiensa pelot turhiksi. Ja kuinka hän opiskellessaan Pariisissa kuvautti kurkkunsa voidakseen verrata toisiinsa länsimaisen ja itämaisen laulun vaikutuksia kurkun asentoon ja hallitakseen siten entistäkin paremmin molemmat tyylit.
Sisar Marie Keyrouz oli hyvää vauhtia matkalla oopperamaailman huipulle, kun Pyhä Laulu pysäytti hänet.
"Lauloin nuoruudessani Verdiä ja Rossinia, ja monet oopperatalot tarjosivat minulle rooleja. Koin kuitenkin sisimmässäni, ettei oopperalaulajan ura ollut minua varten. Tarvitsin jotain henkisempää ja tunsin, että juuri Pyhä Laulu oli sitä, mitä etsin. En olisi ollut oma itseni oopperalaulajana", Sisar Marie sanoo ja jatkaa: -"Pyhä laulu on uskon ja rakkauden jakamista. Se ilmentää aistimaailman yläpuolella olevaa totuutta ja viestittää jokaiselle oman erityisen sanomansa."
Marie Keyrouzin mielestä Pyhä Laulu vaatii tulkitsijaltaan paljon enemmän kuin profaani oopperalaulu - henkisestä näkökulmasta katsottuna Sisar Marie pitää oopperoiden laulamista jopa liian helppona.
"Luonnollisesti oopperalaulajankin on hallittava tekniikkansa, mutta muuten lyyrinen taide maallisimmillaan on hyvin pintapuolista ja kevyttä. Pyhän Laulun sisältämä sanoma puolestaan edellyttää laulajalta ehdotonta keskittymistä ja äärimmäistä äänen puhtautta. Pyhä Laulu vaatii suurempaa tarkkuutta kuin esim. itämaiset mietiskelyharjoitukset, mutta sitä voisi kyllä hyvinkin verrata joogaan", Sisar Marie Keyrouz selittää.
|